Olen lähdössä ehdolle kuntavaaleihin Imatralla Keskustan listoilta, kuten jo aiemminkin kirjoitin. Minulta on kysytty, että miksi ihmeessä haluan lähteä politiikkaan mukaan? Se on hyvä kysymys, varsinkin kun katsoo nykyistä poliittista ilmapiiriä. Tällä hetkellähän kaikki, mitä poliitikot tekevät, tuntuu olevan väärin ja kritiikkiä tulee kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, niin työhön liittyvästä kuin yksityiselämästäkin. Sitten jos ei tee mitään, niin on saamaton. Nykyään tuntuu myös, että poliitikon pitää olla koko ajan esillä ihan itsekin. Tarkoitan siis valtakunnan rivipoliitikkoja. Jos et ole esillä, niin tulee vaikutelma että eihän sitä ole olemassakaan eikä se tee mitään, laiskottelee vaan. Vaikka tosiasiassa sellaiset poliitikot taitavat tehdä juuri eniten sitä poliitikon työtä, jotka eivät ole jokaisessa lehdessä tilittämässä vaatekaappinsa sisältöä ja muuta yhtä tärkeää. Eivätkä osallistu jokaiseen kissanristiäiseen tai tosi-tv-ohjelmaan.
Nuo ovat toki valtakunnan tasolla olevia esimerkkejä, eivät kuntatason. Mutta sieltä ihmiset suurimmaksi osaksi sen mielipiteen politiikasta ja poliitikoista saavat ja ottavat. Siellä tehdään isot asiat ja kuntatasolla sitten ne pienemmät, vaikka itseasiassa kuntatasolla tehdään ne konkreettisimmat päätökset yksittäisten ihmisten kohdalla minun mielestäni. Kuntapoliitikot eivät saa positiivista julkisuutta juuri mistään eivätkä sen takia myöskään kunniaa tekemistään päätöksistä eikä yksittäisellä kuntapoliitikolla ole oikein mitään valtaakaan. Miksi sitten haluan lähteä moiseen mukaan?
Vastaukset siihen ovat yksinkertaisia. Se on tietenkin itsestäänselvyys kun politiikkaan kerran olen hakeutumassa, että olen kiinnostunut yhteiskunnan ja asuinkuntani Imatran tilasta ja asioista. Mutta minä en tarvitse valtaa enkä kunniaa enkä julkisuutta. En tarvitse nimeä lehteen tehdyistä päätöksistä, kunhan asiat vain tulevat tehdyiksi. Minulla ei ole mitään tarvetta huudella, että katsokaa, se olen minä joka sai tämän asian tehtyä. Tietenkin se pitää rehellisesti myöntää, että jokaisella politiikkaan haluavalla on sen verran narsismia persoonassaan, että he uskovat juuri heidän tekevän muutoksen parempaan ja saavan asioita tehdyksi, kun muut eivät niitä näytä osaavan tehdä. Niin minäkin luulen, joskin minun näkökantani asioiden parempaan laittamiseksi on monesti hyvin nihilistinen sekä avoimesti monien nykyaikana pidettyjen normien ja ”koodistojen” vastainen.
Toisekseen politiikka ei ole minulle mikään urasuunnitelma. Jos minut valitaan kunnanvaltuustoon, niin en todellakaan ole tähtäämässä siitä heti maakuntavaaleihin ja sitten eduskuntavaaleihin. En todellakaan. Kuntataso riittää minulle vallan mainiosti.
Kolmanneksi minulla ei mitä suuremmalla varmuudella ole yhtään lasta. Minulla ei ole puolisoa. Siskoni tai heidän lapsensa eivät asu Imatralla. Veljeni asuu sekä muutama muu sukulainen sekä jokunen kaveri tietenkin. Minun nykyinen työpaikkani ei sijaitse Imatralla vaan Lappeenrannassa. Minulla ei siis ole juuri mitään eturistiriitoja yhdenkään tekemäni päätöksen suhteen. En usko, että kukaan pystyisi sanomaan mistään mahdollisesti tekemästäni poliittisesta päätöksestä, että se teki tuon suosiakseen jotain sukulaistaan tai pitääkseen työpaikkansa tms. Kavereita en suosi muutenkaan, ne tietävät sen itsekin… Näin ollen minä voin tehdä vallan hyvin koviakin päätöksiä yhteisen hyvän eteen ja ihan oikeasti katsoa sitä kokonaisuutta. Enkä ole lähdössä miellyttämään ketään, se ei ole minun mielestäni poliitikon tehtävä. En minä toki halua ketään ehdoin tahdoin suututtaakaan, mutta jos oma näkemys asioista on selkeä ja jos haluaa saada asioita politiikassa tehdyksi, niin väkisin siinä tulee astuttua silloin jonkun varpaille. En siis ole menossa nyrkit pystyssä vihamiehiä etsimään, mutta en aio myöskään käyttää valtuustosalia ystävien etsimiseen vaan asioiden eteenpäin viemiseen.
Neljänneksi se, että Imatran politiikka on uutisoinnista päätellen hyvin sekaisin. Voisi jopa sanoa, että se on rikki. Minä en tunne nykyisestä valtuustosta ketään lukuun ottamatta nykyisiä keskustan valtuutettuja ja heidätkin olen tavannut vain pari kertaa, joten mistään en mitään sen osalta tiedä muuta kuin median kirjoittelusta ja poliitikkojen omien haastatteluiden pohjalta. Ja sen perusteella ei tule hyvää kuvaa nykytilanteesta. En ole ikärasisti, valtuustossa on hyvä olla sekä nuoria että varttuneempia ihmisiä. Enkä kannata mitään muutosta vain muutoksen itsensä takia, muutokseen pitää olla aina joku syy. Mutta sen enempää ihmisiä tai puolueita sormella osoittamatta, kyllähän tämä vääntö uudesta valtuuston puheenjohtajasta kuvastaa hyvin sitä, miltä näyttää kun vallasta (oikeasta tai oletetusta) ei haluta luopua. Se näyttää juuri tuolta. Irvokkaaksi sen tekevät sitten ne haastattelut ja kommentit, missä kaiken tapahtuneen jälkeen yritetään selittää mustaa valkoiseksi (näinhän tämän piti mennäkin ja muut vastaavat), vaikka kaikki näkevät korvillaankin, mistä on kysymys. Toisaalta Imatran politiikassa on hyvin nähtävissä se, että ihmiset eivät tunnu tulevan toimeen keskenään, vaikka asiat eivät riitelisikään. Minä haluaisin tuoda Imatran politiikkaan sellaisen kulttuurin, että tärkeintä ei ole se, kuka tekee jonkun asian vaan se, että asia tulee tehdyksi. Haluaisin myös tuoda sellaisen kulttuurin, että puolueet voivat kannattaa myös toisten ideoita ja suunnitelmia, eikä tarvitsisi olla jotakin vastaan vain ja ainoastaan sen takia, että se idea on lähtöisin jostain toisesta puolueesta. Kun Imatran valtuustossa kaikkien pitäisi kuitenkin loppupeleissä olla Imatran puolella, niin miksei se tunnu onnistuvan?
Viides syy on sitten se tärkein. Käsittääkseni demareilla on Imatralla aina ollut suurin valta. Vuoden 2008 vaaleihin asti heillä on tainnut olla yksinään määräenemmistö valtuustopaikoissa, jos en ole väärin netistä katsonut. Imatran teollisuushistorian tuntien se on täysin ymmärrettävää. Sen jälkeenkin heillä on ollut selkeä enemmistö, joskin ei enää ”yksinvaltius”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä Imatralla on tähän asti tehty, on tehty joko demarien päätöksellä tai demarien siunauksella. Ihan kaikki, siitä ei pääse mihinkään. Tämä ei tarkoita sitä, että Imatralla olisi kaikki pielessä, ei todellakaan. Mutta Imatran nykytilanne niin hyvässä kuin pahassa on ylläolevin ja selkein perusteluin demarien ansiota. Voisiko viimein olla niin, että demarien valta saataisiin selkeästi murtumaan? Nimittäin jos ei saada, niin ei täällä mikään muutu. Sama meno jatkuisi. Minä haluaisin muutosta parempaan ja uskon sen muutoksen olevan täysin mahdollista mutta (nyky)demareista ei siihen ole. Miksikö uskallan sanoa näin? Siksi, koska jos demarit saisivat tehtyä muutosta nykytilaan Imatralla, he olisivat sen yksinkertaisesti jo tehneet. Kaikki avaimet ovat olleet heidän käsissään ja nyt tilanne on tämä. Tietysti jos ihminen on tyytyväinen nykytilanteeseen ja hänen mielestään asiat ovat hyvin, niin mikäs siinä ja sitten on ihan syytäkin äänestää demareita. Minä olen kuitenkin eri mieltä siitä.
Seuraavassa blogissani sitten niitä vaalilupauksia ja asioita, joiden uskon olevan muutettavissa paremmiksi, vieläpä kohtalaisen nopealla aikataululla.