Olen siis asettumassa Imatran kunnallisvaaleissa ehdolle Keskustan listalta. Miksi ikäiseni ihminen sitten valitsee juuri Keskustan omaksi puolueekseen?
Tuolla laajemmassa omaesittelyssä kerroin, että olen syntynyt maalla ja lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni elänyt maatalon arkea. Se oli vieläpä sitä arkea, jolloin navettatyöt tehtiin käsin ilman koneita. Täysi-ikäistyttyäni kävin 10 vuoden ajanjakson katsomassa meininkiä pääkaupunkiseudulla ja alun viihtymisen jälkeen huomasin, että en minä tänne kuulu. Imatra on virallisesti toki myös kaupunki, mutta kaikella kunnioituksella Imatraa kohtaan, kyllä minä tämän ennemmin maaseuduksi luen vaikka täällä ei varsinaista maataloutta enää juuri missään harjoitetakaan.
Olen myös konservatiivi eikä hävetä yhtään myöntää sitä. Konservatismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea uutta pitää vastustaa ihan vaan periaatteesta. Ei tietenkään pidä, mutta uudistukset pelkän uudistumisen itsensä takia vailla mitään tarvetta uudistua on jotain, mitä en ymmärrä. Harvoin sellaiset myös onnistuvatkaan, kysykää vaikka Itellalta. Eikä ennen kaikki ollut paremmin, vaikka nostalgialla monia asioita muisteleekin. Nykyelämä on paljon helpompaa, kun on erilaisia vempeleitä elämää helpottamassa.
Koti, uskonto ja isänmaa ovat kantavia teemoja. Nämä siitä huolimatta, että erosin kirkosta viime syksynä. Kotona sain äidin puolelta uskonnollisen kasvatuksen ja isän puolelta sitten toisenlaisen. Lapsena kävin äidin ja sisarusten kanssa kinkereillä, joskin muiden lasten kanssa leikkiminen oli siellä se tärkein juttu. Myös pyhäkoulu tuli tutuksi ja seurakunnan telttaleiri Viimolassa oli jokakesäinen tapahtuma. Äiti myös opetti Suomen juhlapyhien kirkollisen merkityksen, mutta ei meillä niitä juhlia virsiä veisaten tai Raamattua lukien vietetty. Enkä muista, että kovin usein olisin kirkossa äidin kanssa käynyt, lukuun ottamatta joulukirkkoa, jossa käytiin joka vuosi. Ääriuskovaista minusta ei saa tekemälläkään, joulukirkossakaan en ole käynyt aikuistuttuani joka vuosi enkä lyö Raamatulla päähän muita kuin kirkon työntekijöitä tarpeen vaatiessa. Tai löin, nythän se on ihan sama mitä tekevät, kun en kirkkoon enää kuulu.
Pitää myös erottaa kaksi asiaa, uskonto ja politiikka. Niitä ei tule sotkea keskenään, siitä ei ole varmaan koskaan seurannut mitään positiivista kummallekaan osapuolelle. Tämän takia KD ei voi olla puolueeni, vaikka muuten puolueessa ei mitään vikaa olekaan. RKP karsiutuu siitä yksinkertaisesta syystä pois, että vastustan ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta Suomen kouluissa. Se on ajan ja resurssien haaskausta valtaosassa tätä maata. Kielten opiskelu on kyllä ihan suotavaa, mutta mitä ihmettä itärajalla elävät tekevät sillä taidolla? Toki poikkeuksia aina on ja jotkut harvat sitä tarvitsevat, mutta kyllä täällä pitäisi olla vaihtoehtona venäjän opiskelu ruotsin sijaan. Olen muuten itse suorittanut virkamiesruotsin Kauniaisten DIAK:ssa vuonna 2005. Periaatteessa olen siis pätevä siltä osin, mutta ongelma on vain se, että en osaa ruotsia käytännössä ollenkaan. En osannut silloinkaan.
Minä en ole maailmanparantaja. Olen sitä mieltä, että maailma ei muutu tippaakaan paremmaksi halaamalla kaikkea ja kaikkia, siitä saa ainoastaan nenilleen. Minä hyväksyn sen, että kaikki ihmiset eivät ole hyviä eikä kaikista ihmisistä sellaisia saa tekemälläkään. Tämän takia Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät tule kyseeseen. En muutenkaan ymmärrä, miksi nuo puolueet eivät ole yhdistyneet, sillä käytännössä heillä ei (ainakaan ulospäin) ole yhtään mitään eroa.
Noilla puolueilla on myös pahoja uskottavuusongelmia. Vihreät ovat profiloituneet luontopuolueeksi, mutta siitä huolimatta Vihreillä on suurin kannatus siellä, missä ei ole juurikaan luontoa eli isoissa kaupungeissa. Sitten siellä, missä sitä luontoa on eli pienissä kaupungeissa ja maaseudulla, Vihreiden kannatus on hyvin pientä. Mistä tämä johtuu? Ja siitä huolimatta ns. cityvihreät pitävät suurinta ääntä siitä, miten siellä maalla oikein pitäisi elää vaikka eivät itse siellä edes elä. Muiden neuvominen on tietysti hirveän helppoa kun ei itse tarvitse välittää omista neuvoistaan. Vasemmistoliiton taas pitäisi olla eduskuntapuolueista se, joka on kaikkein eniten duunarin asialla. Nykyinen puheenjohtajansa Li Andersson ei ole (eduskunnan sivuilta löytyvän CV:n mukaan) tehnyt päivääkään töitä politiikan ulkopuolella. Mitä hän tietää duunarin arjesta? Edeltäjänsä Paavo Arhinmäkikään ei duunarin arjella pystynyt kehuskelemaan.
Kokoomus on puolue, josta jokainen varmaan sanoo, että se on hyväosaisten puolue. Ei minua nyt elämä ole päähän potkinut ansaitsemaani enempää enkä koe olevani huono-osainenkaan, mutta en minä todellakaan ole saanut elämän valttikortteja jaettaessa värisuoraa käteeni. Ei minulla olisi mitään annettavaa siinä puolueessa sen puolueen äänestäjille. Kokoomuksen puolesta täytyy kyllä sanoa, että yrittäjien asialla he ovat ja se on hyvä juttu, sillä ilman yrittäjyyttä ei synny työpaikkoja. Ja monesta muustakin asiasta heidän kanssaan olen samaa mieltä, kuten siitä että kyllä ihmisen pitää itse edes jotain tehdä ja yrittää oman hyvinvointinsa eteen (omien rajoitusten ja puitteiden rajoissa tietenkin), mutta kokonaisuudessaan se kohderyhmä nyt vaan on eri. En siis olisi Kokoomuksessa kotonani.
SDP taas on puolue, joka on viime vuosina profiloitunut riitelijöiden ja kuppikuntien puolueeksi. Niin koko maassa kuin täällä Imatralla. Kaikilla on vielä muistissa, kuinka Rinne syrjäytti Urpilaisen. Ja nyt, kun SDP on pitkästä aikaa liidossa ja selkeässä gallupjohdossa Rinteen johdolla, niin aika iso joukko haluaa syrjäyttää Rinteen. Siinäkö kiitos? Täällä Imatralla taas pitäisi valita uusi puheenjohtaja valtuustolle. Kaksi kuukautta kulunut, eivätkä he siinä ole onnistuneet eivätkä onnistu. Sen uskallan jo melkoisella varmuudella sanoa tässä vaiheessa, että tämä Imatran valtuustokausi viedään loppuun ilman varsinaista puheenjohtajaa ja nuijaa heiluttaa 1. varapuheenjohtaja, joka on Kokoomuksesta. Ja tämä kaikki on vain ja ainoastaan SDP:n käsissä. Tuo paikka on valtuustokauden alussa sovittu SDP:n paikaksi, joten kukaan muu puolue ei siihen nimitykseen tulisi puuttumaan. Siitä huolimatta SDP ei pysty tai kykene sitä puheenjohtajaa omasta keskuudestaan valitsemaan, mikä kertoo kaiken oleellisen puolueen tilasta Imatralla.
SDP:ssä hiertää myös suora yhteistyö ay-liittojen kanssa. Liitoissa ei siellä menneessä maailmassa ollut mitään vikaa ja paljosta kuuluu kiitos heille nykyajan työoloista, mutta tällä hetkellä liitoista on kokonaisuudessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Niin valitettavaa kuin se onkin.
SDP on myös Imatralla ollut varmaan vuosikymmeniä jos ei aina (en nyt löytänyt mitään faktaa tämän tueksi mutta kuitenkin) suurin puolue. Imatrahan on ollut ja on edelleen teollisuuskaupunki tehtaineen, joten siinä ei ole mitään ihmeellistä että SDP on iso. Sitä kyllä ihmettelen, että miten Keskusta on näinkin pieni puolue täällä? Joka tapauksessa siis SDP:n ansiota on se, että Imatra on tälläinen paikka kuin nyt on. Niin hyvässä kuin pahassa. Eikä siis todellakaan pelkästään huonossa mielessä, paljon hyvääkin ovat saaneet toki aikaan, mutta jos muutosta halutaan, niin ei Imatralla mikään muutu jos SDP on edelleen selvästi isoin puolue. Sama meno jatkuisi.
PS on puolue, josta ei ota selvää, onko se muna vai kana. Periaatteessa olen monesta asiasta heidän kanssaan samaa mieltä ja hyvin pienestä määrästä eri mieltä ja periaatteessa voisin olla heidänkin listoillaan. Sen verran paljon on kuitenkin avoimia kysymyksiä heidän tulevaisuuden linjoistaan ja visioistaan juuri tällä hetkellä, että kun valintaa tein, niin valinta oli lopulta hyvin selkeä.
Eli puolue on Keskusta. Se ei toki tarkoita, että kaikesta olisin sokeasti samaa mieltä kuin mitä puolue puolueena tekee ja viime päivien kohut eivät näytä hyvältä. En myöskään ole ollut ollenkaan Bernerin ehdotuksen kannalla. Eikä sellaista puoluetta ole olemassakaan, jossa kaikki menisi yksi yhteen omien näkemysten kanssa, ellei sitten perustaisi ihan omaa puoluetta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Keskustalla ei (ainakaan Imatralla) ole ryhmäkuria valtuustossa, joten omaa järkeänikin siis saan käyttää. Ja käytänkin, sillä koulutettu apinakin osaa painaa nappia niin kuin ylhäältä sanotaan ja minut tuntevat tietävät, että siihen hommaan minä en ole pätevä enkä sopiva.