Matti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran tuoreen tutkimuksen mukaan alueiden väliset erot ovat kasvaneet Helsingissä huomattavasti. Kritiikin kohteena on muun muassa harjoitettu kaavoituspolitiikka, jo ei ole tutkijoiden mukaan ehkäissyt eriytymistä. Alueellisten erojen kärjistymisestä on varoiteltu pitkään, mutta Helsingin johtavilla puolueilla ei ole ollut kykyä tai tahtoa toimia. Helsingissä on tarvetta selkeille toimille alueiden välisten erojen kaventamiseksi. Ongelmaan on syytä puuttua nopeasti, sillä eriytyminen uhkaa myös kunnallista demokratiaa.
Jakomäkeläisistä vain 37 prosenttia äänesti vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Ero aktiivisimpaan äänestysalueeseen oli 40 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan hyvinvoivilla alueilla äänestetään roimasti aktiivisemmin kuin huono-osaisemmissa kaupunginosissa. Tutkija Anna Idströmin mukaan tämä uhkaa vakavasti eri väestöryhmien äänten kuulluksi tulemista. Liian moni helsinkiläinen kokee osattomuutta, ja tämä heijastuu myös äänestämiskäyttäytymisessä. Alueellinen eriytyminen ja osattomuus muodostavat noidankehän, joka ruokkii itseään.
Helsingiltä puuttuu selkeä visio omasta hyvinvoinnistaan. Tulisiko laatia selkeä ohjelma alueellisten erojen kaventamiseksi? Tällainen ohjelma, tai strategia, voisi osaltaan muuttaa kehityksen suuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi ratkaistava ongelma on kunnallisten palveluiden kuten neuvontapalveluiden heikko saatavuus, joka osaltaan vauhdittaa nuorten ja ikäihmisten syrjäytymistä. Tämä kehitys on monessa kaupunginosassa jo hälyttävän pitkällä. Syksyllä hyväksytty yleiskaava ei ole yleislääke kasvavan kaupungin kohtaamiin ongelmiin, vaikka jotkut niin kovasti uskottelevat.