Vuodenvaihde on uusien alkujen aikaa. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ansaitsisi uuden alun. On aika myöntää, ettei sote-uudistus mene läpi tällä kaudella ainakaan nyt suunnitellulla tavalla. Kivi sote-uudistuksen kengässä on palvelujen valinnanvapaus, joka uhkaa uudistuksen alkuperäistä tavoitetta kaventaa hyvinvointieroja, hillitä kustannuksia ja parantaa palveluiden yhdenvertaisuutta.
Uudistuksen vastaava ylin virkamies, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti myönsi Kuntalehdelle, että
1. Asiakkaan valinnanvapaus ei tule toteutumaan kuin viidessä maakunnassa,
2. Puheet kolmen miljardin euron säästöistä ovat liian kunnianhimoisia ja
3. Valinnanvapausmalliin liittyy kustannuksia lisäävä turhien lähetteiden ongelma.
Viisi maakuntaa, joissa on mahdollisuus valita
Kuntalainen voi valita palvelunsa vain siellä, missä on jotain, josta valita. Käytännössä tämä tarkoittaa suurempia kaupunkeja.
Asiaa on saanut tivata melko pitkään, ennen kuin totuus myönnettiin lopulta Pöystin suulla: maaseudulla kuntalaisen mahdollisuus valita terveyspalveluidensa tuottaja ei toteudu.
Keskusta saa maksaa siis myös maantieteellisesti siitä, että se myi valinnanvapauden kokoomukselle. Valinnanvapaus olisi toteutumassa viiden maakunnan isoimmissa kaupungeissa, joissa on riittävän pienellä alueella riittävästi ihmisiä, joiden valinnoista voidaan kilpailla.
Valinnanvapauden piiriin tulevien maakuntien laidoilla tilanne on sama kuin näiden viiden tähden maakuntien ulkopuolella. Mahdollisuutta valita ei ole eikä tule – julkinen hoitaa, jos hoitaa.
Kolmen miljardin euron tavoite
Sote-uudistuksen tulisi sille annetun tavoitteen mukaan hillitä kustannuksia kolme miljardia euroa vuodessa 2029 mennessä. Summa johtuu hallituksen päättämästä säästötavoitteesta: 10 miljardin euron kestävyysvajejanasta puuttui kolme miljardia. Sotella siitä selvitään, ajateltiin.
Rakenteita uudistamalla pyritään aidosti tekemään asioita tehokkaammin, fiksummin ja tuottavammin. Se on ollut koko ajan selvää. Mitä kauemmas rakenneuudistuksilla tuosta kolmen miljardin euron tavoitteesta jäädään, sitä enemmän leikataan. Palveluita priorisoidaan, rajataan ja ne maksavat kuntalaiselle enemmän. Yksi mahdollinen laskelma on esitelty jo lehdistössä. Valinnanvapauden lisääminen lisää myös byrokratiaa ja kustannuksia, joten paine entistä suuremmille leikkauksille kasvaa.
Turhien lähetteiden ongelma
Kilpailu asiakkaista on kovaa, joten kuntalaiset pyritään pitämään niiden palveluntuottajien piirissä, joihin ihmiset ovat listautuneet. Ihmiset saisivat siis valita jatkossa itselleen lähinnä perusterveydenhuoltoa, sosiaaliohjausta ja neuvontapalveluita tarjoavan palveluntuottajan aina vuodeksi kerrallaan.
Pahimmassa tapauksessa tilanne etenee seuraavasti: Päivi Potilas on listautunut Terveysfirma Oy:n asiakkaaksi ja firma saa tästä korvauksen. Terveysfirma Oy:n ei kuitenkaan tarvitse maksaa Päivin jatkohoitoa, jos sellaista tarvetta ilmenee. Yksityislääkärien kynät sauhuavat ja Päivi siirretään lähetteillä tehokkaasti maakuntien hoidettaviksi ja maksettaviksi. Verorahoilla siis kustannetaan yksityisten toimijoiden kirjoittamat hoidot.
Samalla syntyy toinen, entistä viheliäisempi kannustin lähettää asiakkaita julkisen puolen hoidettavaksi. Terveysfirma Oy:n on pidettävä kiinni Päivi Potilaasta hinnalla ja vaikutuksilla millä hyvänsä. Jos yksi palveluntuottaja on nihkeä antamaan Päiville hänen tahtomiaan lähetteitä, Päivi pakkautuu muiden potilaiden mukana toisaalle: sinne, mistä saa juuri sellaista hoitoa, kuin Päivi tahtoo. Kustannuksista ja todellisesta tarpeesta viis.
Jos näin tapahtuu, nykyisen järjestelmän ongelmat vain pahentuvat eikä kustannusten siirtämistä toisten harteille saada korjattua.
Miksi ajamme päin puuta
Valinnanvapauden osalta ongelma on, ettei kukaan oikein osaa sanoa, mitä ollaan tekemässä ja miten. Ainoa asia, mikä tiedetään on se, että valinnanvapauden leipominen sisään uudistukseen on laittanut koko projektin aikataulut uusiksi.
Ainoa ohjenuora valinnanvapauden suhteen on kokoomuksen ideologinen tavoite asiakkaiden valinnanvapaudesta. Virkamiehet ovat joutuneet pähkäilemään tätä keskustan ja kokoomuksen poliittisen ”sulle maakunnat, mulle valinnanvapaus”-koplauksesta lähtien.
Mitä pitäisi tehdä
Jotta sote-uudistus saadaan toteutettua ja kansalaisten palvelut turvattua, tarvitaan täytäntöönpanoon suunniteltua pidempi siirtymäaika, noin kolme vuotta. Asiakkaan valinnanvapausmallista on luovuttava. Kaikkein tyhmintä on puskea suurta tuntematonta kertarysäyksellä eteenpäin osana elintärkeää uudistusta hinnalla ja vaikutuksilla millä hyvänsä. Uudistusta valmistelemassa olleet talousasiantuntijatkin ovat varoittaneet tästä.
Perustuslakivaliokunta on antanut hyvin selväsanaiset nuotit viime vaalikauden lopussa, miten uudistus pitäisi viedä läpi. Koko sote-uudistus olisi jo valmis ilman valinnanvapauden kanssa säätämistä.
Jos uudistusta yritetään viedä tällaisenaan läpi, törmää se perustuslakivaliokuntaan. Valinnanvapauden puskeminen läpi hinnalla ja vaikutuksilla millä hyvänsä johtaa edellä kuvattuihin ongelmiin ja seikkoihin, joita olen kuvannut tässä blogissa aikaisemmin.
Tärkeintä on taata kansalaisille tasavertaiset palvelut ja kaventaa hyvinvointieroja. Se on pidettävä kirkkaana mielessä koko ajan uudistusta tehdessä.