Keskusta nimesi Seinäjoen puoluekokouksessaan Matti Vanhasen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Vanhasen varsinainen vaalikampanja alkaa vasta vuoden kuluttua syksyllä. Sitä ennen presidenttiehdokkuus antaa mahdollisuuden perusteelliseen keskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta suomalaisten kanssa nyt, kun tilanne Suomen lähialueilla ja laajemmin Euroopassa ja maailmassa on jännitteinen. Vaativat ja jopa vaaralliset ajat huolettavat.
Suomessa tarvitaan äärirealistista näkemystä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tasavallan presidenttiin on voitava luottaa aina silloin, kun päivänpolitiikan tuulensuunnat horjuttavat luottamusta ja vakautta. Vanhanen ilmoitti linjapuheessaan olevansa valmis edesauttamaan vakauden lisääntymiseen johtava kehitystä. Vastuunkantajia todella tarvitaan.
Tasavallan presidentin on voitava myös edesauttaa Suomen jatkuvaa uudistamista. Vanhasen pitkälle kokemukselle on tilausta, sillä turvallinen tulevaisuus edellyttää sosiaalista ja alueellista eheyttä sekä talouden kuntoon laittamista.
Puheessaan Vanhanen muistutti, että Suomelle on rakennettava kovan tuulen kestävää politiikkaa. Kansainvälisen politiikan suhdanteista ei saa sokaistua.
Vanhanen linjasi selvästi, että ei kannata Suomen hakeutumista Naton jäseneksi. Vanhasen mukaan pysyminen sotilasliiton ulkopuolella on vakauden tae. Tämä on tervetullut ja realistinen päänavaus ummehtuneeseen ulkopoliittiseen keskusteluun, joka rakentuu liikaa mielikuville ja mustavalkoisille kärjistyksille.
Vanhasen Nato-linja ja näkemys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta laajemmin heijastavat suomalaisten maltillisen enemmistön tuntoja. Jatkuvaa keskustelua Suomen asemasta tarvitaan silti.
Vanhanen vie syksyllä alkavalla Ulkopolitiikkaa yhdessä-kiertueellaan pyhänä pidetyn asian, ulko- ja turvallisuuspolitiikan, ihmisten pariin.
Perjantaina julkistetun hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan kansainväliselle tilanteelle on ominaista muutoksen nopeus ja ennustamattomuus. Nimenomaan tämä aika vaatii kyynisyyden sijaan enemmän realismia. Kansa sitten aikanaan ratkaisee, kenelle se presidenttiä valittaessa luottamuksensa antaa. Yhtään ääntä ei ole vielä annettu.