Tänään on julkaistu liikenne- ja viestintäministeriön liikennekaareen liittyvät linjaukset. Kokonaiskuva huolettaa, vaikka tästäkin uudistuksesta löytyy sekä hyviä että huonoja puolia.
Hyviksi tavoitteiksi voi laskea vaikkapa julkisen liikenteen lippupalvelujen yhdistämisen, jolloin matkustaja voisi saada kerralla lipun, vaikka matkaa taitettaisiin niin taksilla, junalla kuin linja-autolla. Paljon puhetta herättänyt taksiliikenteen vapauttaminen on vastaus uberille. Digitalisaatio etenee ja luo uusia malleja toimia, halusimme tai emme. Keskustan puoluekokousen kannan vastainen esitys toki on, puoluekokous on hyväksynyt vuonna 2014 aloitteen, jossa todetaan yksiselitteisesti seuraavasti:
"Nykyisessä muodossaan ei taksiliikennettä tule avata kilpailulle. Keskeisenä tavoitteena on oltava taksiliikenneverkoston toimintaedellytysten turvaaminen säilyttämällä tarveharkintaan perustuvat, hyvälaatuiset taksipalvelut Suomessa jatkossakin."
Sääntelyn purkaminen on ollut hallituksen keskeisimpiä tavoitteita. Se on unelma, jonka eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa ja tekemään töitä. Toinen puoli asiassa on, että kun ei säännellä, ei myöskään velvoiteta. Miten käy ihmisten ja alueiden välisen yhdenvertaisuuden? Kuka ajaa maaseudulla uberia? Kun kyseessä on välttämättömyys, kun on pakko päästä lääkäriin, kauppaan tai pankkiin? On vaikeaa nähdä, että maaseudun kuljetuspalvelut rakennettaisiin pelkästään mobiilipalveluiden ja ei-ammatillisen pienimuotoisen toiminnan varaan. Eihän meillä edes pääse nettiin kaikkialla Suomessa! Entistä enemmän jää ihmisten keskinäisen solidaarisuuden varaan.
Esitys yhtiöittää valtion infraomaisuus on yllättävä. Keskusta on toki esittänyt valtion Infra Oy:n perustamista esimerkiksi puoluekokouksessaan 2014, mutta tässä esityksessä yhtiö olisi toiminut rahoittajana ja tilausten kokoajana. Missään ei ole kuitenkaan puhuttu yhteisen omaisuutemme siirtämisestä liiketoiminnallisin perustuin toimivaan yhtiöön. Yritykset toimivat oman etunsa mukaan, demokratian ulottumattomissa. Poliittisten päättäjien pitäisi olla kansan ääni ja edistää itselleen tärkeitä arvoja. Näyttää siltä, että poliitikot ovat valmiita siirtämään valtaansa virkamiehistölle ja byrokraateille.
Yhtiöittämisestä näyttää tulleen hallitukselle mieluisin keino toteuttaa sääntelyn purkamista. Tiivistetysti ajatusmalli on, että julkiset palvelut ovat tehottomia, toimimattomia ja heikkolaatuisia. Toiveunissa liiketaloudellisin perustein toimiviin yhtiöihin siirtäminen tuo mukanaan tuottavuutta, tehokkuutta ja laatua. Yhtiöiden tärkein tehtävä on kuitenkin toimia voitollisesti, se ohjaa niiden toimintaa. Yhteiskunnan kokonaishyöty on vasta toissijaista.
Eduskuntavaaleissa ei puhuttu sosiaali- ja terveyspalvelujen tai kansallisomaisuuden – maiden, metsien, tiestön ja väylien – yhtiöittämisestä. Täysin oikeutettu huoli on, yksityistetäänkö yhteinen omaisuutemme jonkin ajan kuluttua. Caruna lienee tunnetuin esimerkki epäonnistumisesta.
Valppaiden kansalaisten on oikeutettua kysyä, miksi yhtiö hoitaa hommat paremmin kuin valtio? Ei kai kyseessä sentään voi olla vain ideologisin perustein tehtävää omaisuuden ja palvelujen siirto? Joku saattaa nähdä tämänkin poliittisen järkeilyn taustalla vaikuttavan uusoikeistolaisten yhteiskuntapolitiikan. Se on kiusallista etenkin keskustalle ja perussuomalaisille ja johtanee näiden puolueiden sisäiseen kipuiluun.